ⓘ Kainuun murre

                                     

ⓘ Kainuun murre

Kainuun murre on Kainuun maakunnassa, Pohjois-Pohjanmaan Koillismaassa sekä Lapin maakunnan Posiolla ja Ranualla puhuttava suomen kielen murre, joka kuuluu savolaisiin murteisiin. Kainuun murre on kuitenkin saanut Savon lisäksi vaikutteita Karjalasta ja pohjoispohjalaisista murteista, johtuen Kainuun sijainnista Oulun läänin alueella. Erityisesti kainuulaiset nuoret puhuvat murretta, jossa on vaikutteita enemmän pohjoispohjalaisista murteista kuin vanhempi väestö. Itämurteisiin kuuluvaa Kainuun murretta puhuvat kainuulaiset.

Kainuun murre jaetaan kolmeen alueeseen, pohjois-, keski- ja eteläosaan. Pohjoisosan murteita puhutaan Posiolla, Ranualla, Ja Koillismaassa. Keskiosan murteita puhutaan taas pääasiassa Kainuussa, mutta myös Vaalassa, joka kuuluu nykyisin Pohjois-Pohjanmaahan. Eteläosan murteita puhutaan Etelä-Kainuussa Sotkamossa ja Kuhmossa.

                                     

1. Piirteet ja erot

Kainuun murre eroaa muista savolaismurteista omalla ht vastikkeellaan ts:lle esim. mehtä ja ohta yleiskielisten metsä ja otsa sijaan. Kainuun alueella myös sanojen pitkät a:t ja ä:t vokaalit saavat tyyppillisesti diftongin, esim. peä ja moa yleiskielisten pää ja maa sijaan mutta Vaalassa ja Koillismaalla ilmiö on oikeastaan harvinainen.

Erityisesti länsisuomalaiset ihmettelevät Kainuun murteen -pi loppua, joka esiintyy verbeissä esim. käöttääpi tai antaapi yleiskielisten käyttää ja antaa sijaan, mutta ilmiö esiintyy muissakin savolaismurteissa. Kainuun murteessa esiintyy myös diftonginreduktiota, jolloin kaikki i-, u- ja y- loppuiset diftongit ääntyvät väljempinä lukuun ottamatta pariääntiöitä ui, yi, iu ja iy. Siten Kainuussa ei sanota köyhä poika laulaa kauniisti vaan köyhä poeka laolaa kaoniisti.

Muista savolaismurteista erottavia piirteitä ovat jälkitavujen a- ja ä-loppuisien vokaaliyhtymien edustumat sekä monikkotyyppi akkoilla, lampiilla ja kantoista. Jälkitavujen yhtymät -aa ja -ää esiintyvät Kainuun murteissa usein muodossa -oa tai -eä, esimerkiksi kalloa kalaa, ruvetkoa ruvetkaa ja leipeä leipää. Yhtymät -oa, -öä, -ea ja -eä esiintyvät kirjoitettuna näennäisesti yleiskielisessä asussa, mutta murretta puhuttaessa ero on nähtävissä: kainuulaiset muodot eivät äänny kolmi- vaan kaksitavuisina, esimerkiksi kor-kea ja kok-koan yleiskielessä kor-ke-ja kok-ko-an. Kolmannessa yhtymäryhmässä -ua, -yä, -ia ja - iä on alueellista variaatiota, mutta yleisimmin esiintyy muotoja -uo, -yö ja -ie, kuten esimerkeistä piippuo piippua, soapi kyssyä saa kysyä, poekie poikia ja soapi kärsie saa kärsiä näkyy.

Muita Kainuun murteiden piirteitä ovat muun muassa partitiivityyppi emäntätä ja kivikkota, monikon 1. persoonan muodot tulemma tai myö tullaan, monikon 2. persoonan muodot työ tuletta, joillakin alueilla myös työ tulija te tulitte. Lisäksi alueesta riippuen preesensin monikon 3. persoonan muodot ovat joko tyyppiä antavat tai antaat he antavat.

Kaikissa savolaismurteissa Kainuu murretta lukuun ottamatta häviää -i -sanaloppu. Tämä ilmiö voi olla myös yksi esimerkki siitä, kuinka Kainuun sijainti Oulun läänissä on vaikuttanut tähän ja muihin Kainuun murteen ilmiöihin.

Esimerkiksi pohjoispohjalaiset sanat nää ja tekkiin yleiskielellisesti sinä ja tein on vakiintunut nuorten puhumaan Kainuun murteeseen, eikä ole enää poikkeavaa törmätä niihin kuullessaan kainuulaisten nuorten puhetta. Sen sijaan vanhempi väestö ei käytä noita ilmaisuja, vaan puhuu vahvempaa murretta.

                                     
  • mantereinen. Kainuun kulttuuri kuuluu laajempaan itäsuomalaiseen kulttuuriperintöön ja Kainuun murre pohjautuu Savon ja Karjalan murteisiin. Kainuuta on pidetty
  • Kainuulaiset ovat itäsuomalaisia Kainuun maakunnan asukkaita. Ensimmäisiä vakituisia Kainuun asukkaita olivat alueelle muuttaneet savolaiset 1500 - luvulla
  • millään laila paremppoo tahe oikkiimppoo kieltä kunj mikkään murre ja mikä tahhaa murre soppii mihen tahhaa käyttöyhteytteen. Vuonna 2018 Helsingin
  • erityisesti Kainuun murteita sekä suomen kielen etymologiaa ja sananmuodostusta. Kainuun murteiden äännehistoria. 1, Vokaalisto 1972 Suomussalmen murretta 1978
  • hallitsevina savolaismurteet, joiden puhumisalue käsittää myös Pohjois - Karjalan, Kainuun pääosan Keski - Suomesta, koillisosan Päijät - Hämeestä sekä Etelä - Pohjanmaan
  • vuosi. Kilpailun järjestelyistä vastaavat isäntäpaikkakunnalla toimivat murre - ja kotiseutuyhdistykset sekä Suomen Heimot ry. SM - kilpailussa on yksilösarjan
  • valokuvaaja I. K. Inha. Kainuun vienalaiskylät poltettiin talvisodan aikana ja rakennettiin uudelleen 1940 - luvulla. Tieyhteydet muualle Kainuuseen ja Suomeen olivat
  • kaupungille sen kauan kaipaaman kiinteän liikenneyhteyden. Sen merkitys Kainuun alueen kehittymisessä on siten ollut merkittävä. Rataosan liikenteenohjaus
  • historiallisten kainulaisten välisistä yhteyksistä ovat johtaneet myös kainu - nimen käyttöönottoon. Tätä nimeä käyttää muun muassa Ruijan Kaiku - lehti
  • kirjakielellä omaa murretta vältellään liike - elämässä Yle. 8.3.2015. Viitattu 25.5.2015. Mykkänen, Pekka: Uutistenlukijan puheessa ei kuulu murre vielä Helsingin
  • Kuhmon ja Suomussalmen kylien asukkaat lähellä Suomen ja Venäjän rajaa Kainuun maakunnassa. Venäjällä karjalaisten kansan asuinalueita ovat Karjalan tasavalta