ⓘ Lounaismurteet

                                     

ⓘ Lounaismurteet

Lounaismurteet ovat Lounais-Suomessa melko pienellä mutta tiheästi asutulla maantieteellisellä alueella puhuttuja suomen kielen murteita.

                                     

1. Jako alaryhmiin ja tuntomerkit

Lounaismurteilla on runsaasti omaleimaisia piirteitä, ja ne jaetaan useimmiten seitsemään eri alaryhmään, joista kaksi pohjoisryhmä ja itäryhmä kuuluu varsinaisiin lounaismurteisiin ja loput viisi ovat niin sanottuja lounaisia välimurteita.

Lounaismurteiden kotoperäinen sanasto on laaja, ja niissä on paljon lainasanoja germaanisista kielistä. Muista suomen murteista poiketen sananalkuiset konsonanttiyhdistelmät ovat yleisiä, ja niitä esiintyy myös puhtaasti suomenkielisissäkin sanoissa; samoin lähes kaikissa onomatopoeettisissa sanoissa on sananalkuinen konsonanttiyhdistelmä. Lounaismurteet ovat ainoa Suomen murreryhmä, jossa soinniton f-äänne esiintyy natiivina eli kotoperäisenä. Ääntämyksessä on myös muita ainutlaatuisia piirteitä, kuten eräiden vokaalien ääntäminen puolipitkänä tavallisesti lyhyt sekä niin sanottu mediaklusiili, puolisoinnillinen, äänne. Alueen tärkeimmät kaupungit ovat Turku, Pori, Rauma, Salo ja Uusikaupunki, joissa jokaisessa on oma murremuotonsa.

                                     

1.1. Jako alaryhmiin ja tuntomerkit Varsinaiset lounaismurteet

Varsinaisilla lounaismurteilla on paljon yhteisiä piirteitä viron kielen kanssa, ja on väitetty, että lounaismurteet olisivat kielellisesti lähempänä viroa kuin muita suomen kielen murteita, muun muassa painollisen tavun pitkät vokaalit diftongioituivat lopullisesti vasta 1600-luvulla, ja joissakin murremuodoissa niitä esiintyy yhä, esimerkiksi sää puhu sooppa pro suopaa tai suappa "sinä valehtelet". Lounaismurteet tunnistaa parhaiten ehkä niiden erikoisesta rytmistä, joka johtuu painottomien ja painollisten tavujen välisestä jyrkästä erosta.

                                     

1.2. Jako alaryhmiin ja tuntomerkit Lounaiset välimurteet

Monissa murreluokituksissa omaksi, lounaismurteista erilliseksi murreryhmäkseen luetaan lounaiset välimurteet. Niitä puhutaan varsinaisten lounaismurteiden ja hämäläismurteiden väliin jäävällä kapeahkolla vyöhykkeellä kuvassa vinoviivoituksella, joka ulottuu Vihdistä Someron, Loimaan, Kokemäen ja Porin kautta Merikarvialle. Näissä läntisen Uudenmaan, lounaisimman Hämeen, koillisen Varsinais-Suomen ja keskisen Satakunnan murteissa lounaismurteiden ja hämäläismurteiden piirteet osittain sekoittuvat. Näistä murteista puuttuvat muutamat lounaismurteiden leimallisimmat piirteet, esimerkiksi pitkät vokaalit ovat säilyneet sanan lopussa ja loppuheittoa ei ole. Näihin murteisiin kuuluu esimerkiksi lounaishämäläinen Someron murre ja suurempien kaupunkien murteista Porin seudun murre.

                                     

2. Lounaismurteet kauno- ja tietokirjallisuudessa

Rauman murteen on kirjalliseen muotoon siirtänyt Hj. Nortamo teoksissaan. Hänen manttelinperijänään on pidetty kirjailija Tauno Koskelaa. Tämänpäivän tunnetuin raumangiälen käyttäjä on murrekirjailija Hannu Heino.

Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan hahmoista kersantti Hietanen puhuu lounaismurretta.

Murrerunoilija Heli Laaksonen on julkaissut laajan kokoelman kolumneja ja runoja lounaismurteilla. Tunnetuin näistä teoksista on Laaksosen esikoisrunokirja, Pulu uis.

Turun murteella on julkaistu kirja Kui, sanos Aku, joka sisältää VeePee Lehdon kääntämiä Carl Barksin Aku Ankka-sarjakuvia.

Turun murteen kieliopin ja harjoituskirjan Tämmöttös julkaisi Turun yliopiston fonetiikan emeritusprofessori Kalevi Wiik vuonna 2002.

                                     

3. Murteen piirteitä

  • yleiskielen d:n vastine on joko puolisoinnillinen d vrt. englannin this tai r
padas, verel padassa, vedellä
  • yleiskielen ts vastine on joko t, tt tai soinniton dentaalinen frikatiivi θ vrt. englannin thing yleiskielen metsä taipuu
me tt ä: me t än yleisedustus me tt ä: me tt än välimurteiden pohjoisosassa me θθ ä: me θθ än Rauman-Eurajoen seutu
  • Aukeavien diftongien avartuminen: yleiskielen ie, uo ja yö edustuvat asuissa iä / ia, ua ja yä
nuar tyämiäs pro nuori työmies ; hiakka pro hiekka
  • i-, u-, ja y-loppuiset diftongit ovat määräehdoin supistuneet redusoituneet
koera, naoraa, kööhä pro koira, nauraa, köyhä.
  • Loppuheitto eli apokopee: lyhyt sananloppuinen vokaali on kadonnut eräistä kaksitavuisista ja kaikista useampitavuisissa sanoissa; koskee myös sananloppuisia vokaaliyhtymiä kuten ua, yä, iä.
See om pitk ja teräv. Mnuu halutta assu Eorjoel. = asua
  • sisäheitto eli synkopee
Mnää ole suamlane. Tänäp olis pernoi ja affni ruakan
  • pitkät vokaalit lyhentyvät ensitavua edempänä ja viimeisen tavun klusiilit ja sibiliantit kahdentuvat
Neep puises seippä olik korkkiat. = puiset seipäät
  • kaksois-l:n, -m:n, -n:n ja -r:n lyheneminen pitkän vokaalin, diftongin ja painottoman tavun jäljessä
käänetti pro käännettiin kualu pro kuollut kiäretti pro kierrettiin
  • yleiskielen ea- ja eä-loppuiset nominit saavat uudet muodot
Talo o kauhian korkki. = korkea; myös kauhian korkja ja kauhian korkia käyvät
  • imperfektissä tunnus -si
Hän istus. =istui
  • sananalkuiset konsonanttiyhdistelmät yleisiä, varsinkin klusiili +l tai r
Lopet nys se protkottamine =valitus ja menk klappama = pesemään pyykkiä
  • f-äänne yleinen
affen, kaffe, faneri, föli jne.
  • rk:n ja lk:n astevaihtelu
märjä halvo märät halot
  • Heikko aste usein yleiskielen i-loppuisen diftongin edellä
idäne pro keltainen
  • Toisen tavun vokaalin piteneminen puolipitkäksi, jos ensitavu on lyhyt
Mää asùn Turùs pro Minä asun Turussa
  • Pitkät vokaalit sanan ensimmäisen tavun jälkeen harvinaisia sekä konsonanttien k, p, t ja s erikoisgeminaatio
ihmissi pro ihmisiä kotti pro kotiin
  • Monikon genetiivi -tte vrt. vironkielen de/te
kissatte pro kissojen autotte pro autojen
  • Rauman seuduilla myös tavujenvälinen h
taloho, kylähä, silmhi


                                     

4. Kirjallisuutta

  • Wiik, Kalevi: Tämmöttös – Turun murteen kielioppi ja harjoituskirja.
  • Barks, Carl: Kui, sanos Aku – Kaikkest paremppi Ankka-jutui Turu murttel. Turu murttel kääntäny Veepee Lehto.
  • Wiik, Kalevi: Jottan tarttis tehrä – Turun murteen sanakirja.


                                     
  • Länsimurteisiin kuuluvia suomen murreryhmistä ovat hämäläismurteet, lounaismurteet Etelä - Pohjanmaan murre, keski - ja pohjoispohjalaiset murteet sekä peräpohjalaiset
  • Turun saaristo myös Lounais - Suomen saaristo saaristo Turun edustalla Lounaismurteet Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla
  • Merikarvialle. Lounaismurteet eroavat muista suomen murteista huomattavasti, jopa niin, että suomen murteet voitaisiin jakaa kahteen osaan, lounaismurteisiin ja muihin
  • Rauman murre Rauman murteella rauman giäl on yksi suomen kielen lounaismurteista Sille on ominaista sanojen lyhentyminen, oma intonaationsa ja germaanisten
  • Varsinais - Suomessa puhutut suomen kielen murteet kuuluvat laajempaan lounaismurteiden ryhmään, johon lukeutuvat myös Länsi - Satakunnassa puhutut murteet.
  • lounaishämäläisten Someron ja Somerniemen pitäjien kansankieli, jossa on sekä lounaismurteiden että hämäläismurteiden piirteitä. Suomen murteiden joukossa Someron
  • lähimpänä viroa ovat lounaismurteet Nykyteorian valossa itämerenkantasuomen eteläisestä murteesta muotoutuivat suomen lounaismurteet ja viron kieli, ja
  • lounaismurteiden kesantoa tarkoittavasta sanasta kesä. Kesantopelto kynnettiin ensimmäisen kerran kesäkuussa. Lämmintä vuodenaikaa lounaismurteissa tarkoittaa
  • persoonamuodosta. Suomen minä - sanalla on murteissa erilaisia variantteja, kuten lounaismurteiden mnää, hämäläismurteiden mä ja mää sekä kaakkoismurteiden ja peräpohjalaismurteiden
  • Sarapuu voi tarkoittaa seuraavia kasveja: saarni euroopanpähkinäpensas sarapuu on sen vironkielinen nimitys, joka tunnetaan myös suomen lounaismurteissa